Konflikti ja kontrasti
Vähemmistöt
Tein vastikään havaintoja vähemmistöistä ja niiden identiteetin muodostumisesta ja keskustelin aiheesta ystäväni kanssa. Tuloksena yhdessä loimme ajatuksen tai assosiaation, joka sopivasti sovellettuna saattaisi auttaa ihmisiä elämään sovussa keskenään, kunnioittamaan ja kohtaamaan toisia yksilöinä.
Vähemmistö voi olla tässä melkein mikä tahansa vähemmistö, vaikkapa sukupuolivähemmistö, mikä vaan pienpuolue, rokottamattomat, aktivistit, omasta mielestään heränneet tai jonkin aatteen kannattajat. Se voisi olla erillinen tiimi tai osasto yrityksen sisällä, kaveriporukka koululuokassa, nuoret, vanhukset, keski-ikäiset. Ihan mikä vaan ryhmäksi identifioitu porukka, joka kokee olevansa jossain suhteessa erilainen kuin jokin muu joukko tai yhteisö.
Dehumanisointi ja sodan energiat
Monissa piireissä ja vähemmistöissä nykyään vastustetaan fasismia ja rasismia. Niin paljon kuin fasismissa ja rasismissa onkin ei-toivottavia epähumaaneja piirteitä, jos jotain yksilöä aletaan nimitellä aatteen tai ilmiön pohjalta rasistiksi tai fasistiksi ja vastustaa häntä osana ryhmää jota hänen koetaan edustavan, tulee luoduksi lisää erillisyyttä, syrjintää ja ongelmia.
Jos leimaa yksilön osaksi inhottua ja hyljeksittyä ryhmää, tulee helposti projisoineeksi siihen ihmiseen kaiken sen negatiivisen, jota ilmiö päässä herättää. Tämä estää ihmisen kohtaamisen yksilönä ja saattaa johtaa dehumanisoinnin suuntaan.
Dehumanisointi on ilmiö, jota käytetään kun manipuloidaan ihmisiä mukaan sotaan tai hyväksymään tuki sotatoimille. Esimerkiksi Suomessa tämä näkyy tällä hetkellä venäläisten ihmisten eli yksilöiden dehumanisointina, josta esimerkkejä ovat negatiivisia stereotypioita viljelevät artikkelit mediassa (osa sotapropagandaa) tai venäläisten turistien ja autoilijoiden maahan pääsyn vaikeuttaminen tai estäminen.
Syrjitty syrjijänä
Monissa vähemmistöissä, jotka kaipaavat hyväksyntää sekä oikeutta ja ylpeyttä (pride) olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi moniulotteisena yksilönä, ristiriitaisesti pyöritetään tiedostamattomasti tai tietoisesti juuri vastakkaista sotaisaa energiaa: leimaamista, syrjintää ja cancellointia muita ihmisiä ja ryhmiä kohtaan.
Esimerkki 1) TOIVE: Sukupuolivähemmistöt eivät halua tulla syrjityksi massaidentiteetin vuoksi, vaan kohdatuksi moniulotteisina yksilöinä, joilla on muitakin ominaisuuksia kuin sukupuolinen suuntautuminen tai identiteetti. RISTIRIITA: Sukupuolivähemmistöön kuuluva saattaa kokea itsensä suvaitsevaiseksi ihmiseksi, mutta ei huomaa olevansa itse suvaitsematon puhuessaan maahanmuuttokriitikoista.
Esimerkki 2) TOIVE: Rokottamattomat eivät halua tulla syrjityksi tai pakotetuksi noudattamaan vain harvoille järkeviä terveysvälintoja, vaan kohdatuksi yksilöinä, jotka ovat tehneet omaan tilanteeseensa sopivia elämänvalintoja terveyden ylläpitämiseksi ja joilla on muitakin ajatuksia rokotevastaisuus. RISTIRIITA: Rokottamaton yksilö saattaa syrjivästi ajatella rokotettuja tottelevaisena ja pelokkaana lammaslaumana, jotka ei ymmärrä omaa parastaan vaan ottaa kritiikittä terveysriskejä, koska joku muu käskee.
Esimerkeissä toiminta on ristiriidassa toiveen kanssa energeettisellä tasolla. Jos ei itse lopeta syrjiviä ajatuksia ja toimintaa ensin, ei voi olettaa tai odottaa samaa muilta.
Syrjintä ja konflikti identiteetin rakentajana
Niin kuin kaikella, tietysti myös muiden leimaamisella ja syrjimisellä on positiiviset puolensa. Syrjintää harjoittavan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne ja me-henki vahvistuvat. Lienee hyvin syvä inhimillinen tarve kokea kuuluvansa (belong) yhteisöön: kaveriporukka, työporukka, yhdistys, puolue, heimo tai vaikka kansakunta. Miksi tällainen positiivinen yhteenkuuluvuuden kokemus pitäisi saavuttaa muita syrjimällä ja vähättelemällä? Löytyisikö vähemmän toksista tapaa luoda me-henkeä kuin korostamalla omaa erilaisuutta ja oman yhteisönsä rajoja halveksumalla muita?
Ihmisillä tuntuu olevan taipumus luoda erillisyyttä ja konflikteja oman indentiteettinsä - tai egon - pönkittämiseksi. Se on toksinen tapa yrittää määritellä oma olemisensa ja omat rajansa.
Vaihtoehto konfliktille
Jos ajatellaan, että puheena oleva ryhmäytymisen dynamiikka edellyttää konfliktia, negatiivista eroavaisuuden korostamista muihin ryhmiin verrattuna, mitä tapahtuisi jos konflikti-termi korvattaisiin hieman erilaisella käsitteellä?
Miltä kuulostaisi kontrasti? Kontrasti kertoo esimerkiksi sävyeroista eri värien välillä. Saman käsitteen voi laajentaa koskemaan mitä tahansa vertailtavia ilmiöitä. Kyllähän myös konflikti tavallaan kertoo olemassa olesta kontrastista kahden ilmiön välillä, mutta kontrasti on paljon neutraalimpi käsite kuin konflikti.
Jospa ihmiset osaisivat suhtautua erilaisuuteen - ihmisissä tai ihmisryhmissä - nimenomaan kontrastina. Kontrastia tarvitaan, jotta saadaan näkyville koko kuva kaikkine värisävyineen. Ei muihin ihmisiin tai ryhmiin tarvitse suhtautua halveksuen, vähätellen tai cancelloiden, koska riittää että on tietoinen olemassa olevista kontrasteista. Ja kun on niistä tietoinen, ymmärtää että tässä dualistisessa maailmassamme oikeastaan mitään ei ole olemassa ilman että sen suhteuttaa johonkin muuhun. Siispä: todellakin tarvitsemme erilaisia ihmisiä ja ryhmiä ollaksemme olemassa ja luodaksemme identiteettimme - mutta ei muita tarvitse sen vuoksi lytätä. Sen toisen ryhmän voisi alkaa nähdä oman olemassaolonsa oikeutuksena ja edellytyksenä, kokonaiskuvan toisena puolena. Ilman kontrastia eli vertailukohtaa ilmiötä ei oikeastaan ole olemassa erillisenä tai se ei olisi relevantti. Siispä kontrasti! Se on neutraali ja tarkkaileva, kokonaisvaltainen työkalu yrittää ymmärtää ja hyväksyä todellisuutta. Todellisuuden hyväksyminen on yksi askel eteenpäin.
Sivujuonne: vetovoiman laki
Universaalien lakien, terveen järjen ja elävästä elämästä tehtyjen havaintojen perusteella: se mitä vastustaa, se vahvistuu. Se on vetovoiman lain (Law of Attraction) varjopuoli. Sellainen energia ja sellaiset asiat joihin kiinnität huomiosi, alkavat vahvistua elämässäsi ja kokemuksessasi. On sinänsä sama vastustatko vai kannatatko jotain asiaa, kunhan vain kiinnität siihen tunnepitoisen huomiosi. Jos joku määrittelee itsensä vastustamisen kautta vaikkapa anti-fasistiksi tai anti-rasistiksi, hän tulee olemassaolollaan voimistaneeksi polarisaatiota ja sitä ilmiötä, josta haluaisi päästä eroon.
Sodat eivät lopu sotimalla, vaan tekemällä rauhan, elämällä sovussa, ymmärryksessä ja kunnioituksessa. Pysyvä laihtuminen ei onnistu vastustamalla ylipainoa erilaisilla laihdutuskuureilla, vaan hyväksymällä itsensä ja huolehtimalla itsestään terveellisellä ja tasapainoisella elämällä. Minkään asian vastustaminen ei tuo sellaisia lopputuloksia, jossa vastustettava asia lopullisesti katoaisi. Vaikuttavampaa on alkaa itse elää tavoitteittensa ja periaatteittensa mukaisesti kuin että vastustaa jotain itsessä tai muissa.