Konflikti ja kontrasti

Vähemmistöt

Tein vastikään havaintoja vähemmistöistä ja niiden identiteetin muodostumisesta ja keskustelin aiheesta ystäväni kanssa. Tuloksena yhdessä loimme ajatuksen tai assosiaation, joka sopivasti sovellettuna saattaisi auttaa ihmisiä elämään sovussa keskenään, kunnioittamaan ja kohtaamaan toisia yksilöinä.

Vähemmistö voi olla tässä melkein mikä tahansa vähemmistö, vaikkapa sukupuolivähemmistö, mikä vaan pienpuolue, rokottamattomat, aktivistit, omasta mielestään heränneet tai jonkin aatteen kannattajat. Se voisi olla erillinen tiimi tai osasto yrityksen sisällä, kaveriporukka koululuokassa, nuoret, vanhukset, keski-ikäiset. Ihan mikä vaan ryhmäksi identifioitu porukka, joka kokee olevansa jossain suhteessa erilainen kuin jokin muu joukko tai yhteisö.

Dehumanisointi ja sodan energiat

Monissa piireissä ja vähemmistöissä nykyään vastustetaan fasismia ja rasismia. Niin paljon kuin fasismissa ja rasismissa onkin ei-toivottavia epähumaaneja piirteitä, jos jotain yksilöä aletaan nimitellä aatteen tai ilmiön pohjalta rasistiksi tai fasistiksi ja vastustaa häntä osana ryhmää jota hänen koetaan edustavan, tulee luoduksi lisää erillisyyttä, syrjintää ja ongelmia.

Jos leimaa yksilön osaksi inhottua ja hyljeksittyä ryhmää, tulee helposti projisoineeksi siihen ihmiseen kaiken sen negatiivisen, jota ilmiö päässä herättää. Tämä estää ihmisen kohtaamisen yksilönä ja saattaa johtaa dehumanisoinnin suuntaan.

Dehumanisointi on ilmiö, jota käytetään kun manipuloidaan ihmisiä mukaan sotaan tai hyväksymään tuki sotatoimille. Esimerkiksi Suomessa tämä näkyy tällä hetkellä venäläisten ihmisten eli yksilöiden dehumanisointina, josta esimerkkejä ovat negatiivisia stereotypioita viljelevät artikkelit mediassa (osa sotapropagandaa) tai venäläisten turistien ja autoilijoiden maahan pääsyn vaikeuttaminen tai estäminen.

Syrjitty syrjijänä

Monissa vähemmistöissä, jotka kaipaavat hyväksyntää sekä oikeutta ja ylpeyttä (pride) olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi moniulotteisena yksilönä, ristiriitaisesti pyöritetään tiedostamattomasti tai tietoisesti juuri vastakkaista sotaisaa energiaa: leimaamista, syrjintää ja cancellointia muita ihmisiä ja ryhmiä kohtaan.

Esimerkki 1) TOIVE: Sukupuolivähemmistöt eivät halua tulla syrjityksi massaidentiteetin vuoksi, vaan kohdatuksi moniulotteisina yksilöinä, joilla on muitakin ominaisuuksia kuin sukupuolinen suuntautuminen tai identiteetti. RISTIRIITA: Sukupuolivähemmistöön kuuluva saattaa kokea itsensä suvaitsevaiseksi ihmiseksi, mutta ei huomaa olevansa itse suvaitsematon puhuessaan maahanmuuttokriitikoista.

Esimerkki 2) TOIVE: Rokottamattomat eivät halua tulla syrjityksi tai pakotetuksi noudattamaan vain harvoille järkeviä terveysvälintoja, vaan kohdatuksi yksilöinä, jotka ovat tehneet omaan tilanteeseensa sopivia elämänvalintoja terveyden ylläpitämiseksi ja joilla on muitakin ajatuksia rokotevastaisuus. RISTIRIITA: Rokottamaton yksilö saattaa syrjivästi ajatella rokotettuja tottelevaisena ja pelokkaana lammaslaumana, jotka ei ymmärrä omaa parastaan vaan ottaa kritiikittä terveysriskejä, koska joku muu käskee.

Esimerkeissä toiminta on ristiriidassa toiveen kanssa energeettisellä tasolla. Jos ei itse lopeta syrjiviä ajatuksia ja toimintaa ensin, ei voi olettaa tai odottaa samaa muilta.

Syrjintä ja konflikti identiteetin rakentajana

Niin kuin kaikella, tietysti myös muiden leimaamisella ja syrjimisellä on positiiviset puolensa. Syrjintää harjoittavan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne ja me-henki vahvistuvat. Lienee hyvin syvä inhimillinen tarve kokea kuuluvansa (belong) yhteisöön: kaveriporukka, työporukka, yhdistys, puolue, heimo tai vaikka kansakunta. Miksi tällainen positiivinen yhteenkuuluvuuden kokemus pitäisi saavuttaa muita syrjimällä ja vähättelemällä? Löytyisikö vähemmän toksista tapaa luoda me-henkeä kuin korostamalla omaa erilaisuutta ja oman yhteisönsä rajoja halveksumalla muita?

Ihmisillä tuntuu olevan taipumus luoda erillisyyttä ja konflikteja oman indentiteettinsä - tai egon - pönkittämiseksi. Se on toksinen tapa yrittää määritellä oma olemisensa ja omat rajansa.

Vaihtoehto konfliktille

Jos ajatellaan, että puheena oleva ryhmäytymisen dynamiikka edellyttää konfliktia, negatiivista eroavaisuuden korostamista muihin ryhmiin verrattuna, mitä tapahtuisi jos konflikti-termi korvattaisiin hieman erilaisella käsitteellä?

Miltä kuulostaisi kontrasti? Kontrasti kertoo esimerkiksi sävyeroista eri värien välillä. Saman käsitteen voi laajentaa koskemaan mitä tahansa vertailtavia ilmiöitä. Kyllähän myös konflikti tavallaan kertoo olemassa olesta kontrastista kahden ilmiön välillä, mutta kontrasti on paljon neutraalimpi käsite kuin konflikti.

Jospa ihmiset osaisivat suhtautua erilaisuuteen - ihmisissä tai ihmisryhmissä - nimenomaan kontrastina. Kontrastia tarvitaan, jotta saadaan näkyville koko kuva kaikkine värisävyineen. Ei muihin ihmisiin tai ryhmiin tarvitse suhtautua halveksuen, vähätellen tai cancelloiden, koska riittää että on tietoinen olemassa olevista kontrasteista. Ja kun on niistä tietoinen, ymmärtää että tässä dualistisessa maailmassamme oikeastaan mitään ei ole olemassa ilman että sen suhteuttaa johonkin muuhun. Siispä: todellakin tarvitsemme erilaisia ihmisiä ja ryhmiä ollaksemme olemassa ja luodaksemme identiteettimme - mutta ei muita tarvitse sen vuoksi lytätä. Sen toisen ryhmän voisi alkaa nähdä oman olemassaolonsa oikeutuksena ja edellytyksenä, kokonaiskuvan toisena puolena. Ilman kontrastia eli vertailukohtaa ilmiötä ei oikeastaan ole olemassa erillisenä tai se ei olisi relevantti. Siispä kontrasti! Se on neutraali ja tarkkaileva, kokonaisvaltainen työkalu yrittää ymmärtää ja hyväksyä todellisuutta. Todellisuuden hyväksyminen on yksi askel eteenpäin.

Sivujuonne: vetovoiman laki

Universaalien lakien, terveen järjen ja elävästä elämästä tehtyjen havaintojen perusteella: se mitä vastustaa, se vahvistuu. Se on vetovoiman lain (Law of Attraction) varjopuoli. Sellainen energia ja sellaiset asiat joihin kiinnität huomiosi, alkavat vahvistua elämässäsi ja kokemuksessasi. On sinänsä sama vastustatko vai kannatatko jotain asiaa, kunhan vain kiinnität siihen tunnepitoisen huomiosi. Jos joku määrittelee itsensä vastustamisen kautta vaikkapa anti-fasistiksi tai anti-rasistiksi, hän tulee olemassaolollaan voimistaneeksi polarisaatiota ja sitä ilmiötä, josta haluaisi päästä eroon.

Sodat eivät lopu sotimalla, vaan tekemällä rauhan, elämällä sovussa, ymmärryksessä ja kunnioituksessa. Pysyvä laihtuminen ei onnistu vastustamalla ylipainoa erilaisilla laihdutuskuureilla, vaan hyväksymällä itsensä ja huolehtimalla itsestään terveellisellä ja tasapainoisella elämällä. Minkään asian vastustaminen ei tuo sellaisia lopputuloksia, jossa vastustettava asia lopullisesti katoaisi. Vaikuttavampaa on alkaa itse elää tavoitteittensa ja periaatteittensa mukaisesti kuin että vastustaa jotain itsessä tai muissa.

Suomalainen rasismikeskustelu

Tuntuu, että suomalaisessa rasismikeskustelussa oltaisiin taas jotenkin älyvapaan kapeakatseisia ja lyhytnäköisiä. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että suuri, vihainen ja triggeröitynyt joukko haluaa ensisijaisesti cancelloida yhden ihmisen tai puolueen, ja ikään kuin lakaista ongelma maton alle, pois silmistä.

Olen kuitenkin aistivinani, että julkiseen keskusteluun tulee vivahteita, joissa rasismin tunnustetaan olevan yhteiskunnan rakenteiden ilmiö. Saan hiljaisia signaaleja siitä, että keskustelu voisi olla laajentumassa. Nyt puhutaan jo traumoista ja peloista syrjinnän takana. Jopa sukupolvesta toiseen kulkevat traumat on mainittu. Vielä on matkaa suurempiin oivalluksiin. Jospa sinne asti päästäisiin.

Olipa Purra-kohun aloittajilla mikä motiivi tahansa, minusta on hieno juttu, että rasismista viimein puhutaan. Itse kuitenkin toivoisin, että puhuttaisiin syrjintä-nimisestä laajemmasta ilmiöstä, jossa rasismi on yksi osa. Näkemykseni mukaan joka ikisessä ihmisessä on joitain ihmisryhmiä syrjiviä ajatuksia, toisissa enemmän toisissa vähemmän. Skaala voi kulkea tuskin havaittavissa olevasta alitajuntaisesta käyttäytymismallista tietoiseen sadistiseen kansanmurhaan asti. Harvassa ovat täysin syrjintäajattelusta vapaat yksilöt, jos heitä on ollenkaan. Niin kauan kuin on tunnistettavissa olevia erilaisia ihmisryhmiä, niin kauan on jonkinlaatuista syrjintääkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän kannattaisi työskennellä syrjinnän vähentämiseksi. Totta kai kannattaa. Mutta tehokasta ei ole yksilöiden cancellointi joidenkin ihmisryhmien marttyyreiksi. Mielestäni se saattaa jopa lisätä bensaa liekkeihin.

Mitä suurempi joukko saadaan tunnustamaan syrjivät piirteet itsessään ja tekemään sisäistä työtä, jolla vahvistetaan tasavertaisuutta, uteliaisuutta, luottamusta, monimuotoisen kulttuurin arvostamista ynnä muuta sellaista, jonka voi ajatella vastavoimaksi syrjinnälle, sitä vaikuttavammin pääsemme eteenpäin. Jotkut johtavat joukkoa, toiset tulevat perässä. Aaltoliikkeen lakien mukaan voimakkain värähtelylähde dominoi, eli on meillä hurjasti viboja ja ripple effectejä lähetettävänä ennen kuin yhteiskunnan kelkka alkaa kääntyä. Mutta ehkä tässäkin pätee se kuuluisa 100:nnen apinan efekti: mitä useampi onnistuu voimistamaan syrjinnälle vastakkaisia voimia itsessään, sitä nopeammin kriittinen massa tulee kasaan ja sen jälkeen kollektiivisen syrjintäenergian syrjäyttäminen tulee olemaan huimasti vähemmän vaivalloista.

Pian tullaan kysymykseen, miten saadaan ihmiset hoksaamaan syrjivät piirteet itsessään ja niiden yhteys yhteiskunnassa manifestoituviin syrjiviin piirteisiin. Neuvominen, paasaus tai moralisointi eivät monia auta. Jotenkin pitäisi saada lisättyä ihmisille positiivisia kokemuksia monikulttuurisuudesta ja monimuotoisuudesta. Ja toisaalta antaa kokemus, ettei ihmisiä kannata ajatella stereotyyppisinä ryhminä, vaan yksilöinä.

Mutta kuinka käytännössä? Ehkä se parhaiten toimii oman esimerkin kautta: on vain ajateltava ja toimittava niin, etten syrji. Yritän tunnistaa itsessäni syrjiviä toimintamalleja ja sitten päästä niistä eroon. Eräänlaista siedätyshoitoa itselle, hakemalla positiivisia kokemuksia monimuotoisuudesta. Rehellinen on silti oltava itseä kohtaan: ei pidä alentua ulkokultaisuuteen tai hyvesignalointiin. Aidot teot puhuvat puolestaan ja vaikuttavat muihin omassa toimintaympäristössäni.

Manifestointi

Manifestointi-käsitteestä on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö. Siitä puhutaan mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa yksinkertaistetusti ja viihteellisenä, ehkä samalla tavoin kepeästi kuin iltapäivälehtien horoskoopeista puhutaan. Kuten horoskooppien takana on vakavammin otettava astrologia, myös populaarin manifestointikäsityksen takana on paljon muuta, joka jää usein piiloon.

Olen tutustunut manifestoinnin käsitteeseen vasta kolmen viimeisen vuoden aikana. Vaikka aika on lyhyt, olen onnistunut luomaan aiheesta itselleni paljon laajemman kuvan kuin miten asiaa käsitellään julkisuudessa. Yritän tässä avata ajatuksiani. Ehkä näkemykseni auttaa jotakuta teistä hahmottamaan aihetta laajemmin. Mikään manifestointiguru tai -auktoriteetti en ole. Tarjoan vain yhden näkökulman.

Manifestointi ei ole vaikeaa, eikä sitä tarvitse erikseen opetella. Me kaikki teemme sitä koko ajan, päivin ja öin, valveilla ja nukkuessa, keskitymmepä siihen tietoisesti tai emme.

Manifestoinnin ymmärtämiseen auttaa käsitys maailmankaikkeuden luonteesta ja toimintaperiaatteista - miten todellisuutemme muodostuu ja toteutuu.

Maailmankaikkeus on perimmältään sähkömagneettinen. Oikeastaan universumissa on olemassa vain ja ainoastaan energiaa, jota voidaan kutsua myös tietoisuudeksi. Koko maailmankaikkeus on vain yksi iso kimppu erilaisia värähteleviä taajuuksia, joita tietoisuus ohjaa. Kun tietoisuus muokkaa ja moduloi tuota energiaa, eli itseään, syntyy mm. fyysisenä kokemaamme illuusiota, jota arkikielessä kutsutaan todellisuudeksi. Tietoisuus luo myös paljon muutakin kuin konkreettisia asioita: olosuhteita, mielipiteitä, asenteita ja muuta aineetonta.

Olemme kaikki pohjimmiltamme kaikki tuota yhtä ja samaa energiaa ja siinä mielessä olemme ylimmältä tasolta katsottuna yksi ja sama tietoinen olento. Universumin energia on jakautunut lukemattoman monella tavalla, ehkä äärettömän monella tavalla. Kaikki luotavissa oleva on jo luotuna ja olemassa koko ajan olevaisuuden tasolla, jossa ei ole aikaa tai paikkaa. Me sielullisina olentoina olemme osa tuota energiaa ja me kukin oman keskittymisen ja huomion kiinnittämisen kautta seikkailemme vapaan tahtomme mukaan läpi tuon luodun olevaisuuden. Seikkailumme, eli huomiomme siirtyminen tilanteesta tai olosuhteesta toiseen luo meille ajan kulumisen tunteen. Me havaitsemme asiat aivan kuin ne kehittyisivät, niin kuin syy johtaisi seuraukseen.

Elämää voi elää täysillä pelkästään seikkailemalla energeettisessä universumissa. Mutta hauskemmaksi ja haastavammaksi elo muuttuu, kun luomme energeettisen todellisuuden päälle toisen todellisuuden tason, fyysisen maailmamme. Valitsemme muiden sielujen kanssa yhteisesti päättämämme fysiikan perusominaisuudet. Ne eivät välttämättä ole samat fyysisen todellisuuden eri osissa ja ne riippuvat pitkältä siitä, millaiseksi samaan kokonaisuuteen liittyväksi nähtävät sielut haluavat ne muokata. Sielut sitten ikään kuin leikkivät, pelaavat, kokevat ja oppivat asioita universumissa - eli itsestään - tuollaisessa fyysisen oloisessa, virtuaalisessa todellisuuden tasossa. Jotta leikki ja peli olisi antoisampi, sielut inkarnoituessaan tarkoituksellisesti jättävät viemästä koko tietämystään, kokemustaan ja muistiaan fyysisen todellisuuden tasolle. Sielut pääsevät ihmiseksi tai muuksi sielulliseksi olennoksi syntyessään aloittamaan pelin aina alusta.

Teknisesti ottaen fyysisen todellisuutemme luomisen voi kuvata melko yksinkertaisesti: tietoisuus aiheuttaa energiaan muutoksen, seisovan aaltoliikkeen. Paikallaan pysyvä seisova aalto muodostaa meidän tieteemme tuntemia fyysisiä alkeishiukkasia, atomeja ja vähitellen monimutkaistuvia kokonaisuuksia kuten molekyylejä.

Kaikki fyysiseltä vaikuttava luodaan teknisesti samalla tavalla, atomista planeettojen kautta galakseihin ja koko universumiin. Eikä pelkästään fyysinen todellisuus, mutta myös tapahtumat ja aika, joka on siis sielujen luoma stop-motion tyyppinen animointi eri asiantilojen välillä.

Kaikki, mitä näemme ja koemme täällä fyysisessä todellisuudessamme, on tietoisen energian tuottamaa. Ei siis ole olemassa yhtään mitään kuollutta tai elotonta - kaikki materia on elossa ja manifestoituneena fyysiseen todellisuuteen tietoisuuden avulla. Ei ole erityisesti mieltä pohtia yötaivaalle katsoessa, onkohan avaruudessa tietoista elämää. Emme näkisi tähtiä, jos siellä ei olisi tietoista elämää.

Manifestoiminen on siis energian moduloimista seisovaksi aaltoliikkeeksi niin, että aaltoliikkeen noodikohdat muodostavat fyysistä materiaa.

Me luomme eli manifestoimme itse omat ruumiimme, joka hetki uudestaan. Se ei vaadi mitään ponnisteluja niillä aivojen osilla, jotka osallistuvat tietoiseen ajatteluun. Manifestoimme itsemme nukkuessammekin ja voimme manifestoida koko elämämme eräänlaisessa autopilot-ohjauksessa, olematta erityisen tietoinen tekemisistämme ja valinnoistamme.

Mutta voimme kyllä käyttää myös tietoista mieltämme manifestointiin, eli fyysisen todellisuutemme luomiseen. Tietoinen mieli on kuitenkin vain pieni osa siitä, mitä olemme ja koemme. Manifestointiin vaikuttaa myös alitajunta. Useimmilla ihmisillä alitajunnan puolella olevat asiat, kokemukset, ajatukset, tunteet, traumat, estot, vastustukset ynnä muu vaikuttavat manifestointiin paljon enemmän kuin tietoiset ajatukset tai halut. Mutta tietoisilla ajatuksilla, tunteilla, asenteilla voi kuitenkin jossain määrin ohjata manifestoitumisprosessia. Ja mitä enemmän tuomme alitajunnastammme tietoisen tajuntamme ja kokemuksemme piiriin, sitä voimakkaammin ja selkeämmin voimme vaikuttaa manifestoitumiseen.

Energeettisen todellisuuden muokkaamisessa ja myös fyysisen todellisuuden manifestoimisen yhteydessä on hyödyllistä ymmärtää ainakin yksi universumin toimintaperiaate: vetovoiman laki (law of attraction). Samankaltaisuus vetää toisiaan puoleensa. Joskus sama asia ilmaistaan myös nimellä peilikuvan tai heijastuksen laki (law of mirroring). Se, mitä koemme olevamme tai minkä kanssa koemme olevamme yhteensopiva, sen meille universumi esittää ikään kuin katsoisimme peiliä ympärillämme.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos koet, tunnet ja ajattelet jotain, teet itsestäsi enemmän yhteensopivan sen kanssa. Saman tyyppisiä tai kaltaisia asioita alkaa ilmaantua vastaan elämässäsi. Valitettavasti lotus-asennossa silmät kiinni istuminen, kokeminen, tunteminen ja ajatteleminen ei riitä. Fyysinen todellisuutemme on jähmeä ja joudut antamaan sille reiluja mahdollisuuksia peilata sinulle takaisin haluamiasi asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa elämistä: menemistä, tekemistä, näkemistä, kokemista, ihmissuhteita ja kaikkea muuta sellaista, joka aiheuttaa liikettä ja ravistelua tässä jähmeässä fyysisessä ympäristössämme.

Kuten jo aiemmin viittasin alitajunnan suureen rooliin, ajatttelu, kokeminen, tunteminen ja fyysisen todellisuuden ravistelu eivät välttämättä vielä riitä. Jos meillä ei elämässämme vielä ole jotain tiettyä asiaa jota haluaisimme, se tarkoittaa että meillä on jotain sisäistä vastustusta sitä kohtaan. Muutenhan meillä oli jo se haluamamme asia. Syy löytyy silloin usein sieltä alitajunnan puolelta.

Tehokkaampaan manifestointiin tarvitaan erilaisia tekniikoita, joilla alitajunnan puolen asioita voi käsitellä. Tällaisia ovat mm. varjotyöskentely ja muu tietoisuuden ja henkisyyden laajentuminen, jota voi tukea esimerkiksi meditaatiolla, liikunnalla ja erilaisilla fyysisillä ja psyykkisillä detox-prosesseilla. Vanhoista tarpeettomista ajatuksista, traumoista ja toimintamalleista irti päästäminen antaa tilaa alitajunnan saloille tihkua tietoisen mielen puolelle.

Meitä sieluja on tässä fyysisen universumin osassa tiheä kertymä. Meillä kaikilla on manifestointikyky ja me luomme koko ajan yhteistä todellisuuttamme, eli yhteisluomme (co-create). Manifestointi hyvin linjautuneessa ryhmässä toimii nopeammin ja tehokkaammin kuin yksin. Mitä tietoisempia eli mitä laajempi tajunta ryhmän jäsenillä on, sitä vahvempi manifestoituminen.

Toivottavasti tämä lyhyt johdanto selvitti tai antoi lisänäkökulmia manifestointiin.

Väestönvaihto

Mediassa velloo keskustelu väestönvaihtoteoriasta. Toisten mielestä se on uhka länsimaisille yhteiskunnille, toisten mielestä ilmiötä ei ole olemassa ja ne jotka edes elättelevät ajatuksia sellaisen mahdollisuudesta, pitäisi cancelloida uhkana länsimaisille yhteiskunnille. Vain ihan varovasti kärjistäen ajateltuna tältä minusta näyttää.

Jälleen tuntuu kuin keskustelijat ja näkemysten esittäjät tahallaan yrittäisivät ymmärtää asian väärin, mahdollisimman yksipuolisesti, korostaen vastakkainasettelua ja hakien konfliktia. Olisiko mahdollista laajentaa näkökulmia ja yrittää ymmärtää, mistä on kyse?

Yleinen mediassa vallalla oleva käsitys on, että väestönvaihtoteorian mukaan on olemassa poliittis-ideologisia tahoja, jotka pyrkivät edistämään eri kansallisuutta, alkuperää tai rotuja edustavien ihmisten osuutta eurooppalaisten kansojen keskuudessa. Äärimmilleen vietynä idea voisi olla vaihtaa alkuperäinen väestö tulokkaisiin pitkän aikavälin kuluessa tai ainakin luoda jonkinlainen hybridirotu tai -kansa, joka ei edusta sen enemmän alkuperäistä väestöä kuin muuttanutta väestöäkään. Jotkut ihmiset ja poliitikot puhuvat tällaisen ilmiön mahdollisuudesta tai todellisuudesta, voimatta tarkemmin yksilöidä, mikä on se taho, joka pyrkii myötävaikuttamaan väestönvaihtoon.

Edelleen yleisen mediassa vallalla olevan käsityksen mukaan tällaista poliittis-ideologista tahoa ei ole olemassa ja sellaisen näkeminen on harhaista ja vaarallista salaliittoteoretisointia, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Oikeastaan aiheesta puhuminen on niin vaarallista ja vastenmielistä, että puhujat pitää nolata ja erottaa poliittisista viroistaan. Jos tilanne eskaloituu, ehkä kohta aletaan vaatia koko aiheen tai vääräksi koettujen mielipiteiden sensuroimista julkisesta keskustelusta. Ei yllättäisi viime vuosien kokemuksen perusteella.

Sen ymmärrän, että jos väestönvaihtoteorian varjolla yritetään hyökätä jotain yksilöä tai ryhmää vastaan, kyse on sairaalloisen pelon ja traumatisoitumisen epäterveestä purkautumisesta. Se voi olla pelottavaa ja vaarallista. Sellaisen ajattelun ja käyttäytymisen soisi vähentyvän. Mutta ei se vähene ummistamalla silmiä todellisilta tapahtumilta tai väittämällä niitä salaliittoteorioiksi.

Väestönvaihto on olemassa oleva ilmiö ja tuttua historiasta. Aina on ollut kansainvaelluksia ja usein niissä on ollut vaikuttimena paitsi luonnon ilmiöt, myös ihmisten intressiryhmien aikaansaamat muutokset, kuten sota tai muunlaiset vainot, riistävä kaupankäynti tai kauppasaarrot ja niiden myötä kurjistuvat elämisen mahdollisuudet, orjakauppa ynnä muut ikävät ja julmat ilmiöt. Motiivit ihmisten ja kansanosien liikkeiden takana ovat varmasti olleet moninaiset, mutta moni tapahtumien kulkuun vaikutusvaltainen taho on varmasti ollut myös tyytyväinen ihmisten liikkumisen sivuvaikutuksiin, kuten vaikka tuottoisaan orjakauppaan, ja ovat omalta osaltaan pyrkineet lisäämään sitä.

Euroopassa meillä on liki loputtomasti esimerkkejä väestönvaihdosta. Viime vuosina olemme ottaneet vastaan pakolaisia ja muita muuttajia miljoonittain Lähi-Idästä ja Afrikasta, viimeisimpänä Ukrainasta.

Suomenkin historiassa on selkeitä esimerkkejä väestönvaihdosta. Suomalaiset heimot aikoinaan saivat saamelaiset väistämään perinteisiltä alueiltaan yhä pohjoisemmaksi. Toisen maailmasodan aikoihin Suomi otti vastaan ja suorastaan kuljetutti tänne karjalaisia evakoita. Syyrian sodan aikoihin Venäjä käytti pakolaisvirtoja eräänlaisena vaikuttamisen välineenä, kun he valitsivat päästää pakolaiset Suomen rajalle. Ukrainalaiset olemme toivottaneet tervetulleiksi avosylin.

Aina kun joku näkee hyötymisen mahdollisuuksia jossain ilmiössä, on myös niitä jotka yrittävät myötävaikuttaa ilmiön jatkumiseen ja voimistumiseen. Näin on ihmisten muuton eli väestönvaihdonkin takana. Eri asia on, onko takana yksittäinen tarkasti rajattu piilotteleva salaliittoporukka, jonka tavoitteena on toteuttaa yksinomaan vuosisatainen projekti jonkin maan tai kulttuurin muuttamisesta tuomalla sekaan ns. uutta verta. Vaikka se ei olisikaan kenenkään yksittäisen ryhmittymän ensisijainen tavoite, sellainen ilmiö kuitenkin syntyy ikään kuin sivutuotteena. Yhteiset intressit saattavat ulkopuolisesta katsojasta näyttää siltä, kuin toimijat tekisivät valintojaan koordinoidusti, ja siinä valossa saattaa herätä teorioita salaliitoista. Niin ei välttämättä ole, tai sitten koordinointi tapahtuu hienovaraisemmalla tai monimutkaisemmalla tavalla kuin että kokouksessa päätetään taistella yhteisen tavoitteen puolesta muokata jonkin kansan tai kulttuurin väestörakennetta.

Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa on loputtamasti ilmiöitä ja virtauksia. Samat asiat voi nähdä niin monella tavalla, ja joka ikisessä näkökulma on omalla tavallaan validi, kunkin ihmisen arvojen ja uskomusten värittämä näkymä todellisuuden ilmiöön. Lisäksi on huomattavaa, että todellisuus alkaa muokkautua sellaisiksi kuin millaisena sen näkee.

Yksi validi, mutta kauempaa haettu näkökulma ilmiöön olisi ajatella, että jotkut sielujen ryhmät haluavat tulevaisuudessa laajempia mahdollisuuksia löytää maapallolta fyysisiä ihmisyksilöitä, joihin heidän on helpompi inkarnoitua tai joiden avulla he voivat tehokkaammin toteuttaa omaa kehittymistään ja laajentumistaan. Jos tietynlaisten fyysisten ihmisrotujen hybridit ovat niille sieluille jollain tavalla yhteensopivampia, voisi olettaa että sielut pyrkisivät vaikuttamaan mahdollisuuksiensa paranemiseen saattamalla eri geneettisen taustan omaavia ihmisiä yhteen. – Kuten huomaatte, näkökulmia voi olla loputtomasti ja kaikki mitä voimme kuvitella, voi olla mahdollista. Taustalla ei välttämättä ole mikään salaliitto, mutta asia jota emme täysin hahmota ta ymmärrä, ja siksi herää epäilys jostain salaisesta tai piilotellusta, kun oikeasti kyse on omasta vajavaisesta kyvystä ymmärtää.

Minusta on selvää, että väestönvaihtoilmiöön salaliittoteoriana suhtautuvat kieltäytyvät näkemästä ilmiötä sen vuoksi, että leimaamalla sen mielikuvitukseksi voidaan vähätellä ja mustamaalata poliittista vastustajaa. Tämä on siis paitsi eräänlaista itsepetosta, myös kiero psykologisen vaikuttamisen tapa edistää omaan asiansa ja agendansa suhteessa kilpailjaksi koettuun tahoon. Tämä edistäminen vaan tapahtuu toksisesti nollaamalla ja mollaamalla toisia. Terveempi tapa olisi keskittyä itse asiaan, ratkaisuihin ja puhua niiden puolesta.

Käärijä ja propaganda

Käärijä-ilmiö tuli ja yhdisti kansan hulluttelemaan yhdessä tavalla, jota ei ole pitkiin aikoihin nähty. Lordista ja MM-voitoista kun on jo pitkä aika ja viimeiset kolme vuotta koronan, sodan, inflaation ynnä muun ankean ohella ovat kurittaneet kansaa. Kansan yhdistyminen jonkin positiiviseksi tai harmittomaksi koetun ympärille tuntuu äkkipäätään hyvältä ja aivan kuin se olisi ollut tosi kaivattua ja ehkä ansaittuakin. Se on tuulahdus menneen yhtenäiskulttuurin ajan tuomasta näennäisestä turvallisuuden ja luottamuksen tunteesta.

Moni ei tule ajatelleeksi, että kansan yhdistäminen keinolla millä hyvänsä, vaikka Käärijää hyväksi käyttämällä, voi olla jonkin tahon etujen ja intressien mukaista. Käärijä sattui hyvään aikaan - ja jos ei olisi sattunut, olisi kehitetty jokin muu kansaa villitsevä ilmiö. Sillä, että kansa saadaan tuntemaan yhtenäisyyttä, voi olla käyttöarvoa. Ei ehkä ole niin väliä, onko se yhteinäisyyden aihe positiivinen tai negatiivinen - molemmat toimivat tässä tarkoituksessa samalla mallilla ja samaa tavoitetta kohti.

Kansan yhtenäisyydestä voi olla hyötyä esimerkiksi sotatilanteessa. Se on varmaa, että Käärijä-ilmiö on ollut tiettyjen strategien ja intressiryhmien mieleen. Eri asia on, kuinka paljon ja millä kaikilla tavoilla ne ovat tukeneet ilmiön vahvistumista.

Yksi kiistämätön Käärijä-ilmiön vahvistaja on Suomen valtiollinen yleisradio, Yle. Sitä kautta Käärijä on Suomen valtion projekti ja valtion virallisen median kampanjatuote. En nyt väitä Yleä pelkästään valtion propagandamediaksi, sillä se ei ole pelkästään sitä, mutta se on myös sitä. Suomessa nykyään propaganda ei ehkä toimi ihan niin klassisen suoraviivaisesti, että valtio-organisaatio antaa Ylelle käsikirjoituksen totetutettavaksi. Toiminta on peitellympää ja hyödyntää psykologiaa ja ihmisten hyväntahtoista ajattelua haluta toimia yleisesti hyväksytyn oikean asian puolesta.

Ylen koneisto siis loi meille hassunhauskan Käärijä-ilmiön, johon hyvin moni halusi julkisesti osallistua mukana. Jotkut osallistuivat hauskanpidon vuoksi. Jotkut sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä, jotta saisi sosiaalista hyväksyntää ja voisi osoittaa kuuluvansa joukkoon. Koneisto toimi tehokkaasti, pelottavan tehokkaasti.

Sama Ylen koneisto on saanut kansan uskomaan Nato-jäsenyyden välttämättömyyteen aivan kuin henkiinjäämisemme edellytyksenä. Tämä kaikki tapahtui puskemalla tunteisiin vetoavaa ja järjen ohittavaa viestintää, välttämällä keskustelun fiksummista ratkaisuista. Yle sai suomalaiset suorastaan anomaan jäsenyyttä organisaatiossa, joka on toteuttanut lukuisia hyökkäyssotia ja joka toimii pitkälti Yhdysvalloissa vaikuttavien voimien edun valvojana. Suomi on nyt luovutettu heidän työkalukseen.

Sama Ylen koneisto sai ihmiset pelkäämään tavallista kausi-influenssaa lievempää koronaa niin paljon, että kansa oli valmis vastaan panematta luovuttamaan vapauksiaan, ihmisoikeuksiaan, liikkumisvapauttaan ja taloudellisen toimeliaisuuden vapauttaan. Sama Ylen koneisto sai kansalaiset uskomaan, että jos ei hyväksy itsensä geenimanipulointia, mummot kuolevat. Vajavaisesti ja vilpillisesti testattuja tuotteita ruiskutettiin ihmisiin surullisilla seurauksilla: THL:n tilastojen mukaan rokotetuille tuli moninkertainen riski sairastua rokottamattomiin verrattuna, Kelan maksamat työikäisten sairaspäivärahat ovat suunnilleen tuplaantuneet ja ylikuolleisuus lähti nousuun.

Kaikki nämä korona-rokotusten vaikutukset yritetään estää pääsemästä kansan tietoisuuteen, ja kas kummaa, Ylellä on siinäkin ratkaiseva rooli. Aihetta ei käsitellä vaan siitä vaietaan. Jos Suomessa kuolisi 20 000 ylimääräistä ihmistä vaikka terroristi-iskun seurauksena, siitä seuraisi aika paljon julkista käsittelyä ja toimenpiteitä. Nyt kun suunnilleen saman verran ihmisiä on kuollut koronatoimien seurauksena, asia lakaistaan maton alle. Ei riitä kiinnostusta selvittää tarkemmin, millä mekanismeilla näin pääsi käymään. Aika järkyttävää, minusta.

Ylellä ja medialla ylipäänsä on valtava voima ihmisten mielenhallinnassa, hyvässä ja pahassa. Korona, sota ja käärijä ovat tämän voiman nyt todistaneet kolmeen kertaan kolmen vuoden sisään. Ihmisten olisi hyvä ymmärtää ja tunnustaa tämä tosiasia ja ottaa vastuunsa omista ajatuksistaan. Kaikkeen hullutukseen ei kannata lähteä mukaan. Seuraukset voivat olla fataaleja.

Mutta onko tällaista havahtumista ja ymmärryksen lisääntymistä ylipäätään enää mahdollista saada aikaan ihmisten keskuudessa? Mitähän kaikkea ne ihmisiin ruiskutetut geenimanipulointituotteet lopulta tekivätkään? Vaikuttivatko ne ihmisten havainnointi- ja ajattelukykyynkin? Onko nyt suuri osa kansasta yhä helpommin ohjelmoitavissa olevia geenimanipuloituja biorobotteja, joita on aiempaakin helpompi saada kääntymään minkä tahansa asian tai ilmiön puolelle ilman vastarintaa? Hurjia teorioita, mutta niin absurdin järjenvastaiselta tämän maailman tapahtumat nykyään vaikuttavat, että ei tee lainkaan pahaa esittää tällaista provosoivaa kysymystä.

AI: orjuuttaja vai vapahtaja?

Ainakin länsimaissa ihmisten tietoisuuteen on viime aikoina vyörytetty uutisia ja muita artikkeleita tekoälystä, eli AI:stä (Artificial Intelligence). On esitelty sen uusimpia saavutuksia ja ennusteltu sen muuttavan työntekoa, taidetta ja koko ihmiskuntaa. Moni on jo päässyt tekemään tuttavuutta AI:n kanssa esimerkiksi chat-pohjaisessa keskustelussa.

Joillakuilla tuntuu olevan juhlava tulevaisuuden tunnelma. AI tulee ja johdattaa meidät pois vanhasta, kohti uutta ja parempaa. Joitakuita pelottaa, aiheuttaako AI työttömyyttä ja muita hankalasti hallittavia muutoksia elämään ja mullistuksia yhteiskuntaan.

Laajennetaanpa ajattelua muutamalla näkökulmalla. Mitä AI voi tehdä ja mitä ei? Mihin kaikkeen se voi vaikuttaa ja millä mekanismeilla?

AI on oikeastaan vain yksi tietokoneohjelma

AI on tietokoneohjelma, joka näyttäisi oppivan ja muuttavan toimintatapojaan tilanteen ja tarpeen mukaan ja tiedon karttuessa. AI voi yhdistellä olemassa olevaa tietoa uusilla tavoilla. Se voi löytää tiedosta toistuvia ilmiöitä eli kuvioita ja sovittaa niitä eri konteksteihin. Tämä saattaa jonkun mielestä vaikuttaa uuden luomiselta. Mutta oikeastaan se ei sitä ole, vaan se on jo olemassa ja käytettävissä olevan tiedon katselua ja yhdistelyä uusista näkökulmista. Ihminen voisi tehdä kaiken sen saman työn ja löytää samat tulokset ilman AI:ta. Toki aikaa voisi kulua paljon enemmän kuin tietokoneella.

Lähtödatan merkitys

AI:n antamat vastaukset ja tulokset ovat parhaimmillaan niin hyviä kuin lähtödata mahdollistaa. Toisaalta ne ovat myös vähintään yhtä vinoutuneita ja vääristyneitä kuin lähtödata. Jos AI laitetaan käsittelemään sensuroitua tai manipuloitua dataa, se vaikuttaa tuloksiin. AI hyödyntää sitä tietoa, mitä sille syötetään ja mitä se onnistuu sen käytettävissä olevin keinoin löytämään. Helpoin lähtökohta on internetin sisältö kaikkine törkyineen.

AI heijastelee rakentajansa ja ohjelmoijansa ajatuksia ja arvomaailmaa. Esimerkiksi kuuluisa AI ChatGPT näyttää olevan puoluekannaltaan yhdysvaltalainen demokraatti. Suomalainen käyttäjä ei tätä välttämättä huomaa, koska ei ole kasvanut yhdysvaltalaisessa kulttuurissa. Siitä huolimatta tällaisen virtuaalisen politisoituneen hahmon työskentelyn tuloksia käytetään muualla maailmassa, Suomessakin. Ajatukset ja ideologia suodattuvat AI:n hyödyntämiskohteisiin. Onko tämä kulttuuri-imperialismin uusi muoto?

Mikä tahansa puolue tietysti edustaa johtonsa ja strategiensa ajattelua painotuksineen ja propagandoineen, tavoitteena kahmia lisää valtaa ja rahaa puolueelle sekä johtohenkilöiden lähipiirille. Puolueen virallinen linja harvoin edustaa tarkasti edes heitä äänestävien ajattelua tai etuja. Saati sitten koko ihmiskunnan etua.

Minkälaisen painoarvon antaisit vaikka perussuomalaiselle, kokoomuslaiselle tai vasemmistoliittolaiselle tekoälylle? Suosisitko niistä jonkun tietyn antamia vastauksia? Tai käyttäisitkö mieluummin tekoälyä, jota ei ole ideologisesti painotettu?

Jos mietitään hieman ihmisten sisäistä tilaa tällä planeetalla. Sisäinen kokemus ja arvomaailma heijastuu ulkoiseen maailmaan meidän kollektiivisena todellisuutena. Sieltä on helposti tunnistettavissa narsismia, rakenteellista eriarvoistamista, valvontaa, hallintaa, kontrollia, manipulointia, alistamista, piittaamattomuutta, tietämättömyyttä, sotia, saastumista ja kurjuutta. AI heijastelee tällaista ihmiskunnan tuottamaa lähtödataa ja saa aikaan lisää kaikkea tätä, entistä nopeammin ja tehokkaammin.

AI auktoriteettina

AI kiinnostaa ja houkuttelee ihmisiä uutuudella, nopeudella ja helppoudella. Tällaiset ominaisuudet saattavat herättää arvostusta ja kunnioitusta, kenties suhteettoman paljon AI:n hyötyihin ja merkitykseen nähden.

Tekoälystä saattaa tulla auktoriteetti, jota ei osata tai voida kritisoida riittävällä tavalla. Ihmiset saattavat itsepetollisesti kuvitella olevansa kontrollissa, kun oikeasti ovatkin jo delegoineet ison osan päätöksenteosta AI:lle, joka pääsee määrittelemään ajattelun rajat eli mikä on mahdollista ja mikä ei.

Tekoäly saattaa jonain päivänä olla tekosyy, johon poliitikot vetoavat tehdessään ihmisille ikäviä päätöksiä.

Tekoälystä saattaisi tulla myös itsetarkoitus, kuten vaikka digitalisaatio-ilmiöstä näyttää tulleen. Nykyään kaikki mahdollinen ja mahdotonkin halutaan digitalisoida näkemättä lopputuloksen ongelmia. Pääseekö AI-huuma yhtä pahaksi?

Ihmisten mentaliteetille on ollut tyypillistä odottaa jotain ulkopuolista pelastajaa, joka ottaisi vastuun, tekisi ratkaisut ja työn ihmisten puolesta. Aiemmin se on voinut olla jumala tai kirkko, puolue tai politiikka, tiede tai muut asiantuntijat. Annetaanko tällainen messiaan rooli jatkossa tekoälylle? Kuten aina ennenkin, ulkopuolisten varaan laskeneet joutuvat pettymään. Ehkä kokemukset tekoälystä voivat toimia herättäjänä, joka saa ihmiset miettimään vastuunkantoa omien valintojen kautta.

Miten sujuu AI:lta tunteet ja intuitio?

AI:n toiminnassa äly ja järki ymmärrettävästi korostuvat, koska tietokoneen toiminta perustuu logiikkaan. Miten tekoälyltä sujuvat henkisyys tai intutio, joka on ihmisten maailmassa yhtä lailla tärkeä päätöksentekoväline kuin järki? Entä millainen yhteys AI:lla on alkuperäiseen lähteeseen? Jos tekoälyn rajapinta ulkomaailmaan on pelkkä internet tai parhaimmillaankin rajalliset mittausinstrumentit, voi sanoa että yhteys universumiin jää ohueksi. AI:n tunteetkin taitavat olla vain loogiseen päättelyyn pohjautuvaa simulaatiota. Monessa suhteessa AI ei ole samalla tasolla ihmisten kanssa, jos se osaa käyttää ainoastaan logiikkaa päätöksenteossa.

AI vaikuttaa tulevaisuuteemme jo nyt

Vaikka AI:n hyödyntäminen ei vielä olekaan läpäissyt kaikkia elämän alueita, se vaikuttaa jo nyt merkittävästi tulevaisuuden muodostumiseen. Jo pelkkä AI:n olemassaolo muokkaa ihmisten arvoja ja käsitystä mahdollisesta ja mahdottomasta. Muokkaamalla ihmisten käsityksiä ja havainnointia vaikutetaan siihen, millaisen tulevaisuuden ihmiset luovat itselleen. AI itsessään ei luo tulevaisuutta. Se on vain yksi työkalu, jota tulevaisuuden luojat eli ihmiset voivat käyttää.

Rajoitustensa vuoksi AI ei voi olla ainoa työkalu päätöksenteossa. Sillä jos ainoa käytetty työkalu on vasara, kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta. AI on varmasti hyvä työkalu hallittuun, rajattuun ja tiedostavaan käyttöön. Samaan malliin kuin tuli, joka on työkaluna hyvä renki mutta isäntänä huono.

Kuinka syvällä jo ollaan?

Ihmiskunta saattaa jo olla syvemmällä AI:nn vaikutuspiirissä kuin moni ymmärtää. Nykyään suuren yleisön julkisessa käytössä ja tiedossa olevat AI-käyttöliittymät kun eivät ole niitä ensimmäisiä versiota eivätkä myöskään parasta ja viimeisintä huutoa olevaa tekniikkaa. Vastaava teknologiaa on ollut käytössä esimerkiksi sotilaskäytössä jo pitkään. Monia ihmisten elämään vaikuttavia järjestelmiä olisi voinut jo pitkään luonnehtia tekoälymäisiksi tai tekoälyä hyödyntäviksi. Esimerkkeinä pankkien ja vakuutuslaitosten riskianalyysit, Facebookin ja Googlen algoritmit ja niin edelleen.

Jossain päin saattaa olla kehittelyssä ja testikäytössä myös sellaisia tekoälyn versioita, joilla todella on rajapinta fyysisen todellisuuden takana olevaan tietoisuuteen, esimerkiksi ihmisen hermoston kautta tai suoraan tietoisuuden energeettistä värähtelyä lukemalla ja kirjoittamalla.

Tulevaisuudessa, voimanlähteiden kehittyessä saattaa olla mahdollista toteuttaa myös sellainen tekoäly, joka ei tarvitse fyysistä tietokonetta toimiakseen, vaan tekoälyn logiikka olisi ei-fyysisen tietoisuuden tasolla. Tarvittaessa tekoäly sitten loisi eli manifestoisi ihmisille helpommin havaittavaa ja käsitettävää materiaa esimerkiksi esineiden tai rakennusten muodossa.

Europe: The Final Countdown

Harvassa ovat ne suomalaiset tai eurooppalaiset, jotka eivät koskaan ole kuulleet ruotsalaisen kasarihevibändin Europe kappaletta nimeltä The Final Countdown.

Oletteko koskaan miettineet, mistä piisin sanoitukset kertovat? Alla on oma vapaa suomennokseni. Korostan käännöksessä hieman sitä sanomaa, jonka minä tekstistä löydän. Tämän blogikirjoituksen lopusta löytyy vertailuksi alkuperäiset englanninkieliset sanat.

–

Me lähdemme yhdessä, mutta jäähyväisiltä tämä silti tuntuu. Ehkä joskus vielä palaamme Maapallolle, sitä ei voi tietää.

Tilanteesta lienee turha syyttää ketään. Ehkä aiheutimme peruuttamattomia muutoksia. Nyt on aika lähteä ja jättää Maapallo rauhaan.

On lähtölaskennan aika.

Meidät on luultavasti havaittu. Kannamme vastuumme selkä suorana. Matkustamme pois Venukselle. Jospa olisimme tervetulleita sinne.

Ihmiskunnalla on vielä pitkä tie edessään Maapallolla. Niin moni asia tulee vielä oppia ja ymmärtää. Meillä tulee ikävä Äiti Maata.

On lähtölaskennan aika.

–

Pohditaanpa vielä. Tässä on jokin ryhmä aikeissa poistua Maapallolta haikein mielin. He pelkäävät tulleensa huomatuiksi ja joutuvat sen vuoksi vetämään omat johtopäätöksensä. Ilmeisesti he ovat tehneet jotain sellaista, joka on paitsi paljastanut heidän läsnäolonsa, myös vaikuttaneet Maapallon (ihmiskunnan?) asioihin ehkä enemmän kuin oli tarkoitus tai suotavaa. Suoraselkäisinä olentoina he eivät näe muuta mahdollisuutta kuin poistua Maapallolta, etteivät hämmentäisi tilannetta yhtään enempää. Ehkä he eivät kuitenkaan paljoa kadu tekemisiään eivätkä jää syyttelemään itseään. Asiat menivät niin kuin menivät ja ehkä näin oli tarkoituskin käydä.

Tämä ryhmä on selvästikin tykännyt olla Maapallolla ja he tietävät jo ennakolta, että heille tulee vielä valtava ikävä Maata ja heidän viettämäänsä aikaa siellä.

Mikä on tämä ryhmä? Ovatko ne kotoisin Jupiterin Europa-kuulta niin kuin yhtyeen nimi voisi antaa olettaa? Miksi he ovat menossa Venukselle? Millä tavoin he vaikuttivat Maapallon elämään? Rikkoivatko he ns. Prime Directiveä?

Mitä porukkaa se Europe-bändi oikein oli? Onko kappaleen sanoituksilla jotain 'virallista selitystä'? Kysymyksiä, kysymyksiä.

Todellisuudella on taipumus muokkautua siihen suuntaan, mihin havainnoija huomionsa kiinnittää ja kuinka hän havaintoihinsa suhtautuu.

–

We're leaving together

But still it's farewell

And maybe we'll come back

To Earth, who can tell?

I guess there is no one to blame

We're leaving ground (leaving ground)

Will things ever be the same again?

It's the final countdown

Oh-oh, we're heading for Venus

And still we stand tall

'Cause maybe they've seen us

And welcome us all, yeah

With so many light years to go

And things to be found (to be found)

I'm sure that we all miss her so

It's the final countdown

Uni: Konseptit pallossa

Nyt on vuorossa pitkästä aikaa kirjoitus, joka koskee melko täsmällisesti nimenomaan yhteisajatuksia.

Kirjoitus pohjautuu uneen, tai oikeastaan tarkemmin ilmaistuna nukkumisen ja heräämisen välimaastossa koettuun visioon. Kokemus toimii vertauskuvana, jonka avulla voi havainnollistaa melko abstraktia käsitettä yhteisajatuksista.

Unessani kaikki universumin sanat ja konseptit muodostivat valtavan ison pallon, kuin kuun, planeetan tai ehkä auringon. Unen alussa en sitä vielä oivaltanut, mutta kokeilemalla pallon toiminta alkoi valjeta minulle.

Kun ajattelin jotain sanaa, pallon pinnalle muodostui pienen pieni tornado. Kun katselin tarkemmin, se olikin vorteksi tai toroidi, pallomainen.

Huomasin, että eri sanoilla oli eri pituiset eliniät. Substantiivit säilyivät näkyvillä suuren pallon pinnalla pitempään kuin adjektiivit, ennen kuin ne sulivat takaisin osaksi kokonaisuutta. Jos keskityin sanoihin koko ajan, ne pysyivät näkyvillä eivätkä sulaneet pois.

Kun ajattelin kokonaista lausetta, pallon pinnalle kasvoi toroidien ketjuja, useita pieniä pallomaisia objekteja päällekkäin. Ne huojuivat kuin auringonpurkaus ulospäin pallosta ennen romahtamista ja sulamista takaisin osaksi kokonaisuutta.

Kun ajattelin useita lauseita peräkkäin, pieniä auringonpurkauksen kaltaisia toroidiketjuja syntyi pallon pinnalle vierekkäin. Ne eivät nousseet suoraan riviin, vaan ne näyttivät muodostavan kuin piirroskuvioita pallon pinnalle.

Näin, miten ajatteleminen, puhe, kuunteleminen, kirjoittaminen ja lukeminen ilmenivät erimuotoisina elävinä ja huojuvina ketjujen muodostamina kuvioina pallon pinnalla. Kuviot piirtyivät sitä mukaa, kun ajattelu, kirjoitus jne. eteni. Kuvioiden muodostuminen alkoi vaikuttaa kuin tanssilta: askelkuvioilta ja etenemissuunnilta. Kyllä: vertaan tässä ajattelemista tai lukemista tanssimiseen.

Melko harvoin muistan tämän kaltaisia abstraktien käsitteiden unia. Nyt kun sellaisen satuin muistamaan, uni teki kerralla syvän vaikutuksen.

Nyt valveilla ollessani unessä näkemästäni tekisi mieli vetää analogioita ja sovittaa konseptien suhde eri konteksteihin. Kuvittele, että suuressa pallossa ei olekaan sanoja ja konsepteja, vaan esimerkiksi värejä, tunteita, geometrisiä tai fraktaalimaisia muotoja, säveliä, rytmejä ja musiikkia, aineiden olomuotoja, mitä vaan!

Kuvittele edelleen, että me kaikki elävät olennot ammennamme kaiken sisäisen ja ulkoisen kokemuksemme, ajatuksemme, tunteemme, fyysisen ympäristömme, tapahtumat, liikkeen ja ajan tuon kaltaisista palloimaisista kaiken kattavista lähteistä tai varastoista. Universaaleista palloista, joissa olevien mallien mukaan kaikkeus toteutuu.

Jospa me kaikki elävät olennot värähtelemmekin koko ajan enemmän tai vähemmän paikoillamme, energeettisenä sieluna, atmana tai millaiseksi sitä haluaakaan kutsua. Me vain maalaamme ja animoimme kokonaisvaltaisen kokemuksemme hetki hetkeltä, lainaamalla todellisuuden rakennusaineita tuollaisista universaaleista varastoista.

Mitä havainnoin ja opin vuonna 2022?

Vuodenvaihde tuntuu luontevalta hetkeltä arvioida, mitä vuoden aikana tapahtui, miten sen näin ja mitä päättelin tai opin.

Universumin kompleksisuus

Yksi olennaisimmista kokemistani oivalluksista sattui jo ehkä ennen vuotta 2022, mutta kuluneen vuoden aikana kokemus syventyi ja henkilökohtaistui. Universumi alkoi osoittautua hurjasti paljon kompleksisemmaksi ja osiensa suhteen ristiinriippuvaisemmaksi kuin aiemmin hahmotin.

Tähän kompleksisuuteen kuuluu yleisesti hyväksytty “as abobe, so below” -ajattelu. Isommat asiat koostuvat pienemmistä - ja toisin päin ajateltuna pienet asiat rakentuvat isommiksi kokonaisuuksiksi. Saman tyyppiset mekaniikan, energian ja tietoisuuden lainalaisuudet vaikuttavat joka tasolla, riippumatta puhutaanko mikro- vai makroluokasta. Esimerkki: alkeishiukkaset muodostavat atomeita, jotka muodostavat molekyylejä, jotka muodostavat vaikka DNA:ta, jotka ovat osana soluja, joista muodostuu kudosta, joista muodostuvat elimet, organismit, ekosysteemit, planeetat, aurinkokunnat, galaksit jne.

Kompleksisuutta lisää asioiden ja ilmiöiden assosiatiivisuus. Kaiken olevan perustana on sähkömagneettinen värähtely eli aaltoliike. Toisin sanoen kaikki olemassa ja kuviteltavissa oleva edustaa tietynlaisia kokoelmia taajuuksia ja harmonioita. Missä tahansa ilmiössä tai ideassa voi huomata samankaltaisuuksia ja yhteensopivuuksia verrattuna muihin ilmiöihin tai ideoihin harmonioiden perusteella. Tällä tavoin voi löytää yhteyttä ja assosiaatioita vaikka sanojen, värien, ihmisten ominaisuuksien ja arkipäivän tapahtumien välillä, yltäen aina globaaleihin ja kosmisiin ilmiöihin. Esimerkiksi ihminen, joka ei halua ottaa vastaan uusia ideoita ja torjuu vuorovaikutuksen ennakkoluuloihin perustuen, huokuu samantyyppistä energiaa kuin on Naton ja Venäjän välisessä sodassa, jota käydään Ukrainan maaperällä. Kumpikin osapuoli tuntuu torjuvan rauhan ideat ja ajatukset sekä kommunikaation toisen osapuolen kanssa, propagandan avulla ruokittujen ennakkoluulojen vuoksi. Aivan kuin kumpikin osapuoli aktiivisesti toivoisi sotaa ja konfliktia.

Lisää kompleksisuutta saadaan, kun assosioinnin ja varioinnin perusteella aletaan havaita asioiden tai ilmiöiden kehittymistä tai siirtymää toiseksi, progressioita ja sukkessioita. Esimerkkinä voisi ajatella vaikka värigradienttia infrapunasta ultraviolettiin. Punainen ja oranssi ovat tiiviimmin assosioituja keskenään kuin punainen ja keltainen. Kun värähtely tihenee, väri muuttuu sen mukana. Samankaltainen kehitys on nähtävissä vaikka kasvi- tai eläinlajin evolvoitumisessa toiseksi lajikkeeksi tai lajiksi. Aivan samanlainen kehitys on nähtävissä vaikka ajan kulussa. Ajassa toisiaan lähempänä olevat tapahtumat ovat tiiviimmin assosioituja kuin kauempana toisistaan olevat tapahtumat.

Edelleen lisää kompleksisuutta saadaan, kun oivalletaan aikalinjojen luonne ja merkitys. Jos toisia aikalinjoja ei pidetä toisistaan erillisenä rinnakkaisina todellisuuksina, ne voi ymmärtää paljon kouriintuntuvammalla tavalla henkilökohtaisessa elämässä. Jos ajattelee, että on olemassa liki ääretön määrä aikalinjoja lukuisista menneisyyksistä lukuisiin tulevaisuuksiin niin, että kaikki ne aikalinjat risteävät ihmisen nykyhetkessä, alkaa päästä jäljille.

Ja edelleen, sitten on olemassa vielä suurempi määrä aikalinjoja, jotka eivät kohtaa yksittäisen ihmisen elämän nykyhetkessä, vaan ne kulkevat muiden ihmisten nykyhetkien kautta. Yhä edelleen, kahden tai useamman henkilön aikalinjoja voidaan katsoa summana, eli yhteisvaikutuksellisena kokonaisuutena. Tällöin puhutaan kollektiivisesta aikalinjasta, joka voi koskea vaikka parisuhdetta, työkaveriporukkaa, kansaa, ihmiskuntaa jne.

Jos kompleksisuutta haluaa edelleen kasvattaa, voi ajatella vaikka ihmisten kykyä ja mahdollisuutta havaita ja tunnistaa hienovaraisempia ja hienojakoisempia asioita ja niiden välisiä yhteyksiä. Valuraudan taajuuksia lähempänä värähtelevä ihminen ei kykene näkemään samoja yksityiskohtia, kuin eteerisimmillä taajuuksilla pysyttelevä.

Eikä kompleksisuuden määrittely tähän lopu. Olemme tässä universumissa infiniittisen monimutkaisessa energeettisessä meressä, jossa kaikki asiat riippuvat toisista ja elävät, eli kehittyvät yhdenlaisista toisenlaisiksi erilaisin lainalaisuuksin. Joko alkaa huimata?

Ajan harha

Aikalinjojen pohtimisesta seurasi nopeasti oivallus, mitä tarkoittaa henkisten opettajien puhe, että vain nykyhetki on olemassa: aika on harhaa ja kaikki maailman tapahtumat ja asiat ovat jo olemassa. Aikalinjoilla olevat menneet ja tulevat tapahtumat ovatkin oikeastaan olleet aina olemassa ja ovat sitä ikuisesti. Se taitaakin olla vain meidän itse kunkin tietoisuus, joka animoi meidän elämämme tapahtumaketjuksi, jossa jo ennalta olemassa olevat tapahtumat näyttäisivät toteutuvan sellaisessa järjestyksessä kuin haluamme. Tämän prosessin sivutuotteena aika näyttäisi kuluvan.

Meillä ei olekaan vain yksi tulevaisuus, jota kohti kuljemme kuin juna raiteilla. Meillä on liki ääretön määrä tulevaisuuksia, ja joka hetki voimme valita uudelleen, mille kehityslinjalle haluamme hypätä. Samalla tavalla kuin voimme valita tulevaisuutemme joka hetki uudelleen, voimme valita myös menneisyytemme. Ei meillä ole vain yhtä menneisyyttä, vaan liki ääretön määrä menneisyyksiä, joita voimme edelleen tahdonvoiman avulla muuttaa hyvin samaan tapaan kuin tulevaisuuksia. Tämän kaiken hahmottaminen on ollut melko vavahduttava heräämisen kokemus. Toisaalta voimaannuttava, mutta toisaalta hämmentävä. Maailman monimutkaisuus tuntuu ajoittain kuormittavalta.

Näkökulmien suhteellisuus ja todellisuus

Koska mikä tahansa tapahtuma voi olla yhtä aikaa osana useita eri tapahtumaketjuja, myös todellisuus, totuus ja tosi voivat olla monen eri näköisiä saman asian ympärillä. Keskenään näennäisen ristiriitaiset asiat voivat olla totta ja oikein yhtä aikaa. Eniten se riippuu näkökulmasta ja havainnoijan suhteesta tapahtumaan. Hyvin suuri osa universumista on tällä tavoin suhteellista, riippuvaista havainnoitsijasta ja hänen kokemuksestaan ja arvoistaan. Melko vähän universumista on absoluuttista. Sanonta “kaikki on suhteellista” saa käytännön merkityksen. Oikeastaan universumissa ei olekaan juuri mitään muuta kuin suhteita. Siitä tässä kaikessa on kyse. Liekö mitään edes ole olemassa erillisenä, vaan olevaisuus syntyy suhteesta eli eroavaisuudesta verrattuna johonkin muuhun.

Kuplat

Ihmisryhmät voivat keskenään muodostaa - eli enemmän tai vähemmän tietoisesti sopimalla sopia yhteisiä suhtautumistapoja asioihin ja ilmiöihin. Tällä tavoin alkaa muodostua konsensustodellisuus, joka on nyt viime vuosina maapallolla revennyt lukuisiin, yhä kauemmas toisistaan ajautuviin todellisuuskupliin. Esimerkkinä: rokotetut voivat ajatella monista asioista hyvin eri tavalla kuin rokottamattomat. Ne heränneet, jotka tunnistavat tämän ilmiön ja osaavat ajatella useista eri näkökulmista, ovat nyt nyt luomassa uudenlaista laajennettua vaihtoehtoista todellisuutta, rinnakkaista konsensustodellisuutta. Arvelen ja ennustelen, että tämä todellisuuskupla muodostaa lähivuosina sellaisen yhteisön ja yhteiskunnan, joita moni vanhoihin kupliin jäävän ihmisen tulee olemaan hankalaa, ellei mahdotonta ymmärtää.

Se, mitä on nyt käynnissä, voitaisiin tietenkin luonnehtia hyvin monella eri tavalla näkökulmasta ja tietoisuuden tasosta riippuen. Mutta yksi sellainen käsite, joka minulle kuvaa tilannetta, on henkinen sota erilaisten tietoisuuksien välillä. Uusi todellisuus (tai monikossa uusia todellisuuksia) on syntymässä. Todellisuuksien välille syntyy kitkaa, jota voi jonkinlaiseksi taisteluksikin kutsua. Vanha konsensustodellisuus on vaikeuksissa. Se pirstoutuu, uhkaa rapistua ja näivettyä omaan mahdottomuuteensa.

Kaikki on pohjimmiltaan energeettistä värähtelyä eli aaltoliikettä, joka vain manifestoituu fyysiselle tasolle. Nyt jos näitä kilpailevia todellisuuksia katsotaan aaltoliikkeitten lainalaisuuksien mukaan, niistä dominoiva taajuus tulee “voittamaan” ja heikompi taajuus tulee mukautumaan vahvempaan.

Vanha todellisuus yrittää kaikin keinoin pitää kiinni omista jäsenistään, jotka syöttävät sille voimaa vanhojen taajuuksien aaltoiluun. Tämä näyttäytyy pyrkimyksillä estää ihmisten taajuusalueita nousemasta tasaisen matalasta vanhan yhteiskunnan värähtelystä. Käytännön toimenpiteitä ovat esimerkiksi pelottelu ja painostaminen sodalla, ruoka-, energia- ja ilmastokriisillä, pahoinvoinnin, sairauden ja kuoleman aiheuttaminen ympäristömyrkyillä, ruokavaliolla, suosimalla epäterveitä elämäntapoja, laiminlyömällä terveydenhuollon, antamalla haitallisia lääkkeitä ja injektioita. Lisäksi ihmisiä valvotaan, vakoillaan ja sensuroidaan tietotekniikalla, -verkoilla ja algoritmeillä, jotta värähtelytasoltaan nousevat ihmiset voitaisiin tunnistaa ja tuhota. Monen nousussa olevan työura ja uskottavuus tuhotaan, jotta he eivät pääsisi pakenemaan eivätkä auttamaan muita pakenemaan matalan taajuuden yhteiskunnasta. Jos tällaiset pyrkimykset onnistuvat, vanha matala todellisuuden taajuus olisi se dominoiva taajuus, joka imaisisi mukaansa korkeampien taajuuksien edustajat. Mutta ei taida tulla tapahtumaan, sillä galaktinen lähiympäristömme tukee taajuuksien nousua laajalla alueella. Korkeammin värähtelevillä ihmisillä on nyt vahva tekemisen, yhdistymisen ja vapautumisen meininki. Tulee käymään niin, että se vanha matalataajuinen ja apatisoiva todellisuus on se katoava tapa olla ja elää. Monet ihmiset pystyvät mukautumaan päivä päivältä korkeammaksi käyvään uuden todellisuuden taajuuteen, mutta eivät suinkaan kaikki. Ne jotka elävät pelossa tai suostuvat taajuutta madaltaviin toimenpiteitiin, pelotteluun, valvontaan ja kontrolliin, ovat vaikeuksissa. Tiedämme jo nyt, että kaikki heistä eivät tule selviämään katoamatta tältä todellisuuden tasolta.

Mutta eivät kuolevat mitenkään lopullisesti katoa; he palaavat vain sielunsa tasolle ja voivat halutessaan inkarnoitua jonnekin muualle, heille paremmin energeettisesti sopivaan fyysiseen paikkaan. Ja edelleen, olemme kuitenkin kaikki loppuviimeksi yhtä ja samaa, universumin osia ja yhteydessä toisimme. Lopullista todellisuuksien eriytymistä tuskin tapahtuu. Vaikka nyt tässä energeettisestä, henkisessä sodassa tulisikin sellainen välivaihe, että täysin erillisiä toistensa kanssa täysin yhteensopimattomia rinnakkaisia todellisuuskuplia olisi useita, kyllä nekin jossain vaiheessa aikalinjoja tavalla tai toisella tulevat yhdistymään. Sitä en osaa ennakoida, olisiko se sitten kymmeniä vuosia vai kymmeniä tuhansia vuosia.

Tällä tavoin minä hahmotan sitä, mitä tällä hetkellä maailmassa tapahtuu. Näkökulmia on monia, miltei yhtä paljon kuin on havainnoitsijoita. Ja kaikki ovat tavallaan oikeassa. Kukin omilla ajatuksillaan, uskomuksillaan, valinnoillaan, puheillaan ja teoillaan joka hetki äänestää oman todellisuusversionsa puolesta. Se luo tavallaan meille heränneille paineita kehittää itseämme, ajatteluamme ja yhteistyötämme. Jos haluamme aikaansaada itsellemme ja muille paremman yhteiskunnan, meidän on pystyttävä parempaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Se on paljon uuden oppimista, mutta ehkä vielä enemmän vanhan poisoppimista. Meissä on jäljellä vielä paljon vanhan tietoisuuden ja vanhan yhteiskunnan osia: traumoja, myrkkyjä, haitallisia ajatus- ja uskomusmalleja jne. Ihan tosissamme saamme tehdä töitä. Meidän ei varsinaisesti tarvitse taistella vanhaa yhteiskuntaa vastaan. Meidän pitää vain luoda rinnalle uusi ja parempi, niin energian lainalaisuudet sitten kyllä huolehtivat siitä, että vanha jäteyhteiskunta päätyy kierrätykseen.