Uni: Konseptit pallossa

Nyt on vuorossa pitkästä aikaa kirjoitus, joka koskee melko täsmällisesti nimenomaan yhteisajatuksia.

Kirjoitus pohjautuu uneen, tai oikeastaan tarkemmin ilmaistuna nukkumisen ja heräämisen välimaastossa koettuun visioon. Kokemus toimii vertauskuvana, jonka avulla voi havainnollistaa melko abstraktia käsitettä yhteisajatuksista.

Unessani kaikki universumin sanat ja konseptit muodostivat valtavan ison pallon, kuin kuun, planeetan tai ehkä auringon. Unen alussa en sitä vielä oivaltanut, mutta kokeilemalla pallon toiminta alkoi valjeta minulle.

Kun ajattelin jotain sanaa, pallon pinnalle muodostui pienen pieni tornado. Kun katselin tarkemmin, se olikin vorteksi tai toroidi, pallomainen.

Huomasin, että eri sanoilla oli eri pituiset eliniät. Substantiivit säilyivät näkyvillä suuren pallon pinnalla pitempään kuin adjektiivit, ennen kuin ne sulivat takaisin osaksi kokonaisuutta. Jos keskityin sanoihin koko ajan, ne pysyivät näkyvillä eivätkä sulaneet pois.

Kun ajattelin kokonaista lausetta, pallon pinnalle kasvoi toroidien ketjuja, useita pieniä pallomaisia objekteja päällekkäin. Ne huojuivat kuin auringonpurkaus ulospäin pallosta ennen romahtamista ja sulamista takaisin osaksi kokonaisuutta.

Kun ajattelin useita lauseita peräkkäin, pieniä auringonpurkauksen kaltaisia toroidiketjuja syntyi pallon pinnalle vierekkäin. Ne eivät nousseet suoraan riviin, vaan ne näyttivät muodostavan kuin piirroskuvioita pallon pinnalle.

Näin, miten ajatteleminen, puhe, kuunteleminen, kirjoittaminen ja lukeminen ilmenivät erimuotoisina elävinä ja huojuvina ketjujen muodostamina kuvioina pallon pinnalla. Kuviot piirtyivät sitä mukaa, kun ajattelu, kirjoitus jne. eteni. Kuvioiden muodostuminen alkoi vaikuttaa kuin tanssilta: askelkuvioilta ja etenemissuunnilta. Kyllä: vertaan tässä ajattelemista tai lukemista tanssimiseen.

Melko harvoin muistan tämän kaltaisia abstraktien käsitteiden unia. Nyt kun sellaisen satuin muistamaan, uni teki kerralla syvän vaikutuksen.

Nyt valveilla ollessani unessä näkemästäni tekisi mieli vetää analogioita ja sovittaa konseptien suhde eri konteksteihin. Kuvittele, että suuressa pallossa ei olekaan sanoja ja konsepteja, vaan esimerkiksi värejä, tunteita, geometrisiä tai fraktaalimaisia muotoja, säveliä, rytmejä ja musiikkia, aineiden olomuotoja, mitä vaan!

Kuvittele edelleen, että me kaikki elävät olennot ammennamme kaiken sisäisen ja ulkoisen kokemuksemme, ajatuksemme, tunteemme, fyysisen ympäristömme, tapahtumat, liikkeen ja ajan tuon kaltaisista palloimaisista kaiken kattavista lähteistä tai varastoista. Universaaleista palloista, joissa olevien mallien mukaan kaikkeus toteutuu.

Jospa me kaikki elävät olennot värähtelemmekin koko ajan enemmän tai vähemmän paikoillamme, energeettisenä sieluna, atmana tai millaiseksi sitä haluaakaan kutsua. Me vain maalaamme ja animoimme kokonaisvaltaisen kokemuksemme hetki hetkeltä, lainaamalla todellisuuden rakennusaineita tuollaisista universaaleista varastoista.