Mitä havainnoin ja opin vuonna 2022?

Vuodenvaihde tuntuu luontevalta hetkeltä arvioida, mitä vuoden aikana tapahtui, miten sen näin ja mitä päättelin tai opin.

Universumin kompleksisuus

Yksi olennaisimmista kokemistani oivalluksista sattui jo ehkä ennen vuotta 2022, mutta kuluneen vuoden aikana kokemus syventyi ja henkilökohtaistui. Universumi alkoi osoittautua hurjasti paljon kompleksisemmaksi ja osiensa suhteen ristiinriippuvaisemmaksi kuin aiemmin hahmotin.

Tähän kompleksisuuteen kuuluu yleisesti hyväksytty “as abobe, so below” -ajattelu. Isommat asiat koostuvat pienemmistä - ja toisin päin ajateltuna pienet asiat rakentuvat isommiksi kokonaisuuksiksi. Saman tyyppiset mekaniikan, energian ja tietoisuuden lainalaisuudet vaikuttavat joka tasolla, riippumatta puhutaanko mikro- vai makroluokasta. Esimerkki: alkeishiukkaset muodostavat atomeita, jotka muodostavat molekyylejä, jotka muodostavat vaikka DNA:ta, jotka ovat osana soluja, joista muodostuu kudosta, joista muodostuvat elimet, organismit, ekosysteemit, planeetat, aurinkokunnat, galaksit jne.

Kompleksisuutta lisää asioiden ja ilmiöiden assosiatiivisuus. Kaiken olevan perustana on sähkömagneettinen värähtely eli aaltoliike. Toisin sanoen kaikki olemassa ja kuviteltavissa oleva edustaa tietynlaisia kokoelmia taajuuksia ja harmonioita. Missä tahansa ilmiössä tai ideassa voi huomata samankaltaisuuksia ja yhteensopivuuksia verrattuna muihin ilmiöihin tai ideoihin harmonioiden perusteella. Tällä tavoin voi löytää yhteyttä ja assosiaatioita vaikka sanojen, värien, ihmisten ominaisuuksien ja arkipäivän tapahtumien välillä, yltäen aina globaaleihin ja kosmisiin ilmiöihin. Esimerkiksi ihminen, joka ei halua ottaa vastaan uusia ideoita ja torjuu vuorovaikutuksen ennakkoluuloihin perustuen, huokuu samantyyppistä energiaa kuin on Naton ja Venäjän välisessä sodassa, jota käydään Ukrainan maaperällä. Kumpikin osapuoli tuntuu torjuvan rauhan ideat ja ajatukset sekä kommunikaation toisen osapuolen kanssa, propagandan avulla ruokittujen ennakkoluulojen vuoksi. Aivan kuin kumpikin osapuoli aktiivisesti toivoisi sotaa ja konfliktia.

Lisää kompleksisuutta saadaan, kun assosioinnin ja varioinnin perusteella aletaan havaita asioiden tai ilmiöiden kehittymistä tai siirtymää toiseksi, progressioita ja sukkessioita. Esimerkkinä voisi ajatella vaikka värigradienttia infrapunasta ultraviolettiin. Punainen ja oranssi ovat tiiviimmin assosioituja keskenään kuin punainen ja keltainen. Kun värähtely tihenee, väri muuttuu sen mukana. Samankaltainen kehitys on nähtävissä vaikka kasvi- tai eläinlajin evolvoitumisessa toiseksi lajikkeeksi tai lajiksi. Aivan samanlainen kehitys on nähtävissä vaikka ajan kulussa. Ajassa toisiaan lähempänä olevat tapahtumat ovat tiiviimmin assosioituja kuin kauempana toisistaan olevat tapahtumat.

Edelleen lisää kompleksisuutta saadaan, kun oivalletaan aikalinjojen luonne ja merkitys. Jos toisia aikalinjoja ei pidetä toisistaan erillisenä rinnakkaisina todellisuuksina, ne voi ymmärtää paljon kouriintuntuvammalla tavalla henkilökohtaisessa elämässä. Jos ajattelee, että on olemassa liki ääretön määrä aikalinjoja lukuisista menneisyyksistä lukuisiin tulevaisuuksiin niin, että kaikki ne aikalinjat risteävät ihmisen nykyhetkessä, alkaa päästä jäljille.

Ja edelleen, sitten on olemassa vielä suurempi määrä aikalinjoja, jotka eivät kohtaa yksittäisen ihmisen elämän nykyhetkessä, vaan ne kulkevat muiden ihmisten nykyhetkien kautta. Yhä edelleen, kahden tai useamman henkilön aikalinjoja voidaan katsoa summana, eli yhteisvaikutuksellisena kokonaisuutena. Tällöin puhutaan kollektiivisesta aikalinjasta, joka voi koskea vaikka parisuhdetta, työkaveriporukkaa, kansaa, ihmiskuntaa jne.

Jos kompleksisuutta haluaa edelleen kasvattaa, voi ajatella vaikka ihmisten kykyä ja mahdollisuutta havaita ja tunnistaa hienovaraisempia ja hienojakoisempia asioita ja niiden välisiä yhteyksiä. Valuraudan taajuuksia lähempänä värähtelevä ihminen ei kykene näkemään samoja yksityiskohtia, kuin eteerisimmillä taajuuksilla pysyttelevä.

Eikä kompleksisuuden määrittely tähän lopu. Olemme tässä universumissa infiniittisen monimutkaisessa energeettisessä meressä, jossa kaikki asiat riippuvat toisista ja elävät, eli kehittyvät yhdenlaisista toisenlaisiksi erilaisin lainalaisuuksin. Joko alkaa huimata?

Ajan harha

Aikalinjojen pohtimisesta seurasi nopeasti oivallus, mitä tarkoittaa henkisten opettajien puhe, että vain nykyhetki on olemassa: aika on harhaa ja kaikki maailman tapahtumat ja asiat ovat jo olemassa. Aikalinjoilla olevat menneet ja tulevat tapahtumat ovatkin oikeastaan olleet aina olemassa ja ovat sitä ikuisesti. Se taitaakin olla vain meidän itse kunkin tietoisuus, joka animoi meidän elämämme tapahtumaketjuksi, jossa jo ennalta olemassa olevat tapahtumat näyttäisivät toteutuvan sellaisessa järjestyksessä kuin haluamme. Tämän prosessin sivutuotteena aika näyttäisi kuluvan.

Meillä ei olekaan vain yksi tulevaisuus, jota kohti kuljemme kuin juna raiteilla. Meillä on liki ääretön määrä tulevaisuuksia, ja joka hetki voimme valita uudelleen, mille kehityslinjalle haluamme hypätä. Samalla tavalla kuin voimme valita tulevaisuutemme joka hetki uudelleen, voimme valita myös menneisyytemme. Ei meillä ole vain yhtä menneisyyttä, vaan liki ääretön määrä menneisyyksiä, joita voimme edelleen tahdonvoiman avulla muuttaa hyvin samaan tapaan kuin tulevaisuuksia. Tämän kaiken hahmottaminen on ollut melko vavahduttava heräämisen kokemus. Toisaalta voimaannuttava, mutta toisaalta hämmentävä. Maailman monimutkaisuus tuntuu ajoittain kuormittavalta.

Näkökulmien suhteellisuus ja todellisuus

Koska mikä tahansa tapahtuma voi olla yhtä aikaa osana useita eri tapahtumaketjuja, myös todellisuus, totuus ja tosi voivat olla monen eri näköisiä saman asian ympärillä. Keskenään näennäisen ristiriitaiset asiat voivat olla totta ja oikein yhtä aikaa. Eniten se riippuu näkökulmasta ja havainnoijan suhteesta tapahtumaan. Hyvin suuri osa universumista on tällä tavoin suhteellista, riippuvaista havainnoitsijasta ja hänen kokemuksestaan ja arvoistaan. Melko vähän universumista on absoluuttista. Sanonta “kaikki on suhteellista” saa käytännön merkityksen. Oikeastaan universumissa ei olekaan juuri mitään muuta kuin suhteita. Siitä tässä kaikessa on kyse. Liekö mitään edes ole olemassa erillisenä, vaan olevaisuus syntyy suhteesta eli eroavaisuudesta verrattuna johonkin muuhun.

Kuplat

Ihmisryhmät voivat keskenään muodostaa - eli enemmän tai vähemmän tietoisesti sopimalla sopia yhteisiä suhtautumistapoja asioihin ja ilmiöihin. Tällä tavoin alkaa muodostua konsensustodellisuus, joka on nyt viime vuosina maapallolla revennyt lukuisiin, yhä kauemmas toisistaan ajautuviin todellisuuskupliin. Esimerkkinä: rokotetut voivat ajatella monista asioista hyvin eri tavalla kuin rokottamattomat. Ne heränneet, jotka tunnistavat tämän ilmiön ja osaavat ajatella useista eri näkökulmista, ovat nyt nyt luomassa uudenlaista laajennettua vaihtoehtoista todellisuutta, rinnakkaista konsensustodellisuutta. Arvelen ja ennustelen, että tämä todellisuuskupla muodostaa lähivuosina sellaisen yhteisön ja yhteiskunnan, joita moni vanhoihin kupliin jäävän ihmisen tulee olemaan hankalaa, ellei mahdotonta ymmärtää.

Se, mitä on nyt käynnissä, voitaisiin tietenkin luonnehtia hyvin monella eri tavalla näkökulmasta ja tietoisuuden tasosta riippuen. Mutta yksi sellainen käsite, joka minulle kuvaa tilannetta, on henkinen sota erilaisten tietoisuuksien välillä. Uusi todellisuus (tai monikossa uusia todellisuuksia) on syntymässä. Todellisuuksien välille syntyy kitkaa, jota voi jonkinlaiseksi taisteluksikin kutsua. Vanha konsensustodellisuus on vaikeuksissa. Se pirstoutuu, uhkaa rapistua ja näivettyä omaan mahdottomuuteensa.

Kaikki on pohjimmiltaan energeettistä värähtelyä eli aaltoliikettä, joka vain manifestoituu fyysiselle tasolle. Nyt jos näitä kilpailevia todellisuuksia katsotaan aaltoliikkeitten lainalaisuuksien mukaan, niistä dominoiva taajuus tulee “voittamaan” ja heikompi taajuus tulee mukautumaan vahvempaan.

Vanha todellisuus yrittää kaikin keinoin pitää kiinni omista jäsenistään, jotka syöttävät sille voimaa vanhojen taajuuksien aaltoiluun. Tämä näyttäytyy pyrkimyksillä estää ihmisten taajuusalueita nousemasta tasaisen matalasta vanhan yhteiskunnan värähtelystä. Käytännön toimenpiteitä ovat esimerkiksi pelottelu ja painostaminen sodalla, ruoka-, energia- ja ilmastokriisillä, pahoinvoinnin, sairauden ja kuoleman aiheuttaminen ympäristömyrkyillä, ruokavaliolla, suosimalla epäterveitä elämäntapoja, laiminlyömällä terveydenhuollon, antamalla haitallisia lääkkeitä ja injektioita. Lisäksi ihmisiä valvotaan, vakoillaan ja sensuroidaan tietotekniikalla, -verkoilla ja algoritmeillä, jotta värähtelytasoltaan nousevat ihmiset voitaisiin tunnistaa ja tuhota. Monen nousussa olevan työura ja uskottavuus tuhotaan, jotta he eivät pääsisi pakenemaan eivätkä auttamaan muita pakenemaan matalan taajuuden yhteiskunnasta. Jos tällaiset pyrkimykset onnistuvat, vanha matala todellisuuden taajuus olisi se dominoiva taajuus, joka imaisisi mukaansa korkeampien taajuuksien edustajat. Mutta ei taida tulla tapahtumaan, sillä galaktinen lähiympäristömme tukee taajuuksien nousua laajalla alueella. Korkeammin värähtelevillä ihmisillä on nyt vahva tekemisen, yhdistymisen ja vapautumisen meininki. Tulee käymään niin, että se vanha matalataajuinen ja apatisoiva todellisuus on se katoava tapa olla ja elää. Monet ihmiset pystyvät mukautumaan päivä päivältä korkeammaksi käyvään uuden todellisuuden taajuuteen, mutta eivät suinkaan kaikki. Ne jotka elävät pelossa tai suostuvat taajuutta madaltaviin toimenpiteitiin, pelotteluun, valvontaan ja kontrolliin, ovat vaikeuksissa. Tiedämme jo nyt, että kaikki heistä eivät tule selviämään katoamatta tältä todellisuuden tasolta.

Mutta eivät kuolevat mitenkään lopullisesti katoa; he palaavat vain sielunsa tasolle ja voivat halutessaan inkarnoitua jonnekin muualle, heille paremmin energeettisesti sopivaan fyysiseen paikkaan. Ja edelleen, olemme kuitenkin kaikki loppuviimeksi yhtä ja samaa, universumin osia ja yhteydessä toisimme. Lopullista todellisuuksien eriytymistä tuskin tapahtuu. Vaikka nyt tässä energeettisestä, henkisessä sodassa tulisikin sellainen välivaihe, että täysin erillisiä toistensa kanssa täysin yhteensopimattomia rinnakkaisia todellisuuskuplia olisi useita, kyllä nekin jossain vaiheessa aikalinjoja tavalla tai toisella tulevat yhdistymään. Sitä en osaa ennakoida, olisiko se sitten kymmeniä vuosia vai kymmeniä tuhansia vuosia.

Tällä tavoin minä hahmotan sitä, mitä tällä hetkellä maailmassa tapahtuu. Näkökulmia on monia, miltei yhtä paljon kuin on havainnoitsijoita. Ja kaikki ovat tavallaan oikeassa. Kukin omilla ajatuksillaan, uskomuksillaan, valinnoillaan, puheillaan ja teoillaan joka hetki äänestää oman todellisuusversionsa puolesta. Se luo tavallaan meille heränneille paineita kehittää itseämme, ajatteluamme ja yhteistyötämme. Jos haluamme aikaansaada itsellemme ja muille paremman yhteiskunnan, meidän on pystyttävä parempaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Se on paljon uuden oppimista, mutta ehkä vielä enemmän vanhan poisoppimista. Meissä on jäljellä vielä paljon vanhan tietoisuuden ja vanhan yhteiskunnan osia: traumoja, myrkkyjä, haitallisia ajatus- ja uskomusmalleja jne. Ihan tosissamme saamme tehdä töitä. Meidän ei varsinaisesti tarvitse taistella vanhaa yhteiskuntaa vastaan. Meidän pitää vain luoda rinnalle uusi ja parempi, niin energian lainalaisuudet sitten kyllä huolehtivat siitä, että vanha jäteyhteiskunta päätyy kierrätykseen.